Ei ole montaa viikkoa, kun sanoin, ettei todellakaan ole vauvakuume. Ja täytyy siis myöntää, ettei tässä vielä olla sellasella pähkähullulla tasolla ollenkaan! :D Eli kyse on sellasesta pienestä ajatuksesta, joka pyörii päässä. Sitten tulen noin 5 sekunnissa järkiini ja tajuan, että ei todellakaan! Ehkä tää on joku sisäinen kello, joka tikittää, koska ihan järjelläni kyllä ymmärrän, että mun pää ei vaan kestäisi. Todella monella tutulla on lapsissa se kahden vuoden ikäero (johon me jo oltaiskin myöhässä, jos sellaista oltais mielitty) ja en kyllä millään jaksaisi ajatella, että kohta lähdettäis taas sieltä puklataan-koliikki itketään-valvotaan keskellä yötä-ressataan imetystä -vaiheesta liikkeelle!
Katsokaa nyt tätä söpöläistä n. 2kk iässä! <3 |
Ja mielipiteitä kyllä riittää ja aina joku on jotakin mieltä ikäerosta. Nyt oon kyllä jo oppinut päästään ne toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tai ainakin suunnilleen... Kyllähän se aina vähän kolhasee, kun joku vähän kauhistuu, että ei tehdä heti perään toista. "Semmonen ja semmonen ikäero aiheuttaa sitä ja tätä ja tota ja tämä ja tämä on parempi". Blaah, on nää kaikki kuultu kyllä.
Yäh se alkuraskaudenkin pahoinvointi! Yök! Heti helpotti ne kuumeet. :D
Haha, oot ihana! :D mullakin tulee vauvakuume tasaisin väliajoin, vaikken oikeesti todellakaan halua nyt lisää lapsia. Se on kyllä jännä juttu, miten oot ihan ratkipoikkiväsynyt näistä lapsista ja silti vauvakuumeilee..?! Mutta onneks järki juoksee vielä sen verran, että kuume laskee suht nopeasti. Ja oon jopa ylpeä itsestäni, että nähdessäni pienen veljen vauvan ei mulle edes tullut lainkaan vauvakuumetta. :)
VastaaPoistaNo kiitos!! :D Mulla melkein on niin, että kun nään vauvoja livenä, niin tulee se tunne, että ei tosiaankaan. Kai se sillon muistuu mieleen, että ai niin se oli tollasta. :D
Poista