"Kasvatuskikka", joka toimii!

EDIT! Haha! Tajusin heti tän tekstin julkaistuani, että toi otsikko kuulostaa muuten ihan aprillipilalta. :D No siitä tässä ei kuitenkaan ole kysymys!

Tai ei kyseessä mikään kikka ole, vaan oikeasti tapa osoittaa lapselle, että häntä kuunnellaan. Meillä ainakin tuo 1,5-vuotias välillä ankarastikin tahtova neiti rauhoittuu monesti melko nopeastikin!

Tämähän ei vaadi mitään muuta kuin sen, että sanoittaa lapselle sen mitä hän haluaisi. Kysyy häneltä esimerkiksi, että olisitkos vielä halunnutkin tehdä tätä, vaikka se ei nyt onnistukaan. En enää muista missä blogissa tämä ahaa-elämys vastaan tuli, mutta kyllä se on kovasti helpottanut meidän arkea ja samalla likkakin kokee, että häntä oikeasti kuunnellaan. Tuntuuhan se vähän hoopoltakin, että eihän noin pieni vielä tuollaisia ymmärrä. Voin kuitenkin yhden lapsen kokemuksella sanoa, että jollakin tasolla ainakin ymmärtää. :D

Katsokaa minkä ylisöpön ponnarin tytölle nykyään saa.
Ja neiti vielä tykkää siitä ja se on tärkeää olla paikallaan!

Otetaan esimerkkitilanne, joka sattui tässä yksi päivä: Neiti pääsi sellaisen pikkukarusellin kyytiin kaupassa ja kahden rundin jälkeen oli aika jatkaa matkaa. Sanoin tytölle, että nyt jatketaan sitten ostoksia ja heti välittömästi alkoi ahkera "eieiei"-hokeminen. Nostin typyn kärryjen kyytiin ja hän alkoi huutaa sydämensä kyllyydestä ja tömistellä ja huitoa käsillään (tarkennetaan, että hän oli kärryosassa ilman kenkiä). Minä menin lapsen tasolle ja kiinnitin hänen huomionsa ja keskustelu meni kutakuinkin näin:

 -Hei rakas! *tähän tytön nimi* kuuntelepa äitiä. Olisitko halunnut vielä olla karusellin hepan kyydissä?
- Joo
- Äiti tietää, että olisit vielä halunnut olla karusellissa, kun siellä on niin kivaa. Nyt varmaan harmittaa, kun piti tulla pois kyydistä, mutta meidän täytyy jatkaa matkaa. Tullaan sitten toisella kertaa uudestaan hepan kyytiin.

Ja pienen niiskutuksen jälkeen homma oli ohitse. Tässä koko tapahtumasarjassa meni aikaa ehkäpä noin 1 minuutti. Suosittelen kaikille ottamaan käyttöön. Olen tätä käyttänyt neidillä jo pitkään ja nyt selvästi ymmärrystä on alkanut tulla, koska jo jonkin aikaa tämä on toiminut aika hyvin. Ei se tietysti mikään 100% varma keino ole ja joskus mielentilaan vaikuttaa niin moni asia, ettei äitikään voi edes ymmärtää. Pääpointtina kuitenkin se, että sanon lapselle ääneen sen asian mikä lasta harmittaa. "Olisitko halunnut mennä keinumaan? Äiti tietää, että sua varmasti harmittaa, kun nyt ei ehditä keinumaan, kun täytyy mennä päiväkotiin" tai "Olisitko halunnut vielä leikkiä mummun kanssa? Onpas ihanaa, kun mummun kanssa on niin kivaa leikkiä. Nyt kuitenkin mummu lähtee kotiin. Varmasti se vähän harmittaa, mutta voit jatkaa leikkejä mummun kanssa sitten toisella kertaa".

Ja monilla on varmasti toimivia tapoja ja jokainen toimii omien lastensa kanssa niin, kuin on parhaaksi havainnut. Ja ihan voin tunnustaa, että aina ei vaan jaksa, pysty, ymmärrä tai mitä ikinä ja kyllä meillä välillä kiukutellaan ihan riittävästikin. Tämä sitten helpottaa silloin, kun äitikin on kärryillä asioista. ;) Voin ihan suoraan sanoa, että sitten meillä on myös niitä asioita, jotka menee kaavalla: "koska äiti sanoo niin!" :D

Kun kipeänä olleessa ei ulos päässyt, niin mustikkapipa päässä hengattiin sitten sisällä!

Niin... Ja ketään ei varmaan yllätä kuulla, että täällä on sairastettu taas pari viikkoa. Pääsiäinen meni kotioloissa ja maanantaina likalle heitti sitten kunnolla 39 asteen kuume. Tulehdus (taas) molemmissa korvissa. Minä sinnittelin pari päivää pääsiäisen jälkeen töissä (ennen sitä olin sairauslomalla), jonka jälkeen lääkäri totesi mulla tosi ärhäkän poskiontelontulehduksen ja olo on tosiaan välillä ollu melko kamala. Sellanen, että joku olis runnonut tätä naamaa kivijyrällä. Särkee kyllä edelleenkin, mutta nyt on antibiootit, että joskos tämä tästä parempaan suuntaan. Neiti on tänään päiväkodissa ja lähti sinne into piukassa. Taisi alkaa likallakin jo kaatua seinät päälle sairastelun sisälläolon takia.