torstai 4. helmikuuta 2016

Onni on ystävät lapsuudesta!

Viime sunnuntaina saimme vieraaksi ihanan lapsuuden ystäväni ja hänen ihanan tyttönsä, joka on tosiaan vain 4 päivää meidän likkaa nuorempi. Kyllähän tuo meidän neiti tietysti päikyssä on samanikäisten seurassa, mutta minä en niitä tilanteita paljon näe. Olihan tuo hauska seurata kaksikon touhuiluja ja vielä ainakin toistaseksi kaikki sujui ilman suurempia kiukkuja. Leluja ei omittu ja kaverikin sai kokeilla mopoa ja muita juttuja.


Parasta kaikesta on kuitenkin se, että minulla on näin ihania ystäviä pysynyt matkassa mukana monta vuotta. Minulla on muutama ystävä lapsuudesta ja nuo ihmiset ovat kyllä kultaakin kalliimpia. Itse olen jotenkin (varmaan tullut vanhaksi) passivoitunut, enkä jaksaisi enää tutustua uusiin ihmisiin. Uusiin ystävyyssuhteisiin tarvii panostaa tosi paljon ja niihin täytyy myös käyttää aika paljon aikaa ja ajatusta. Olen niin onnellinen tällaisista ystävistä joita ei ehkä näe usein, mutta ystävyys vain säilyy ja tietää, että siellä he ovat, vaikka joka hetki ei tekemisissä olisikaan. Kuitenkin noiden pikkuihmisten takia olisi ihanaa nähdä useamminkin, jotta pääsisivät sitten lapsetkin luomaan sitä ystävyyssuhdetta! :)


Elämä vain tuntuu jotenkin liian hektiseltä nykyään ja on vaikea löytää väliä nähdä edes niitä vanhoja ystäviä. Ei siis ihme, että uusien saaminen on haastavaa. On kyllä yksi ihminen (tunnistatkin ehkä itsesi :D), johon olen täällä blogimaailmassa tavannut ja meidän ajatukset tuntuu menevän aika yks yhteen. Toivottavasti saadaan treffit kesällä aikaiseksi. ;) Ja te kaikki nykyiset ystävät, kyllä minä teitä kovasti ajattelen ja muistan, vaikka aikaa treffailulle tuntuu jotenkin tosi haasteelliselta löytää.

Sitä kun jotenkin vaan haluis olla ja möllöttää sitten kun sitä aikaa siihen on. :D Ei tää voi olla muuta kuin vanhuutta! ;)

4 kommenttia:

  1. Ihanat pikkulikat :) Samoja ajatuksia täällä ystävyydestä!

    VastaaPoista
  2. Nyt vasta kerkesin blogeja lueskelemaan. Mihin ihmeeseen tää kaikki aika katoaa!?
    Mulla on ihan samanlainen olo kavereiden suhteen, tuntuu että nyt ei vaan yksinkertaisesti kerkeä koko aikaa laittamaan viestiä tai näkemään. Mut siitä sen huomaakin ketkä on niitä todellisia ystäviä, ne joiden kanssa juttu luistaa vaikka edellisestä kerrasta on jo hetki :)
    Haha, pitäis varmaan luokasta ne viestit joita sulle lähettelin viime vuonna tähän aikaan :'D Taisinpa melkein ekassa viestissä tunnustaa tulleeni hulluksi ja silti sää otit mut kaveriksi ja tsemppasit <3
    Toivotaan että kesällä nähdään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että pystyin olemaan avuksi. Tai en tiedä saiko niistä mun tajunnanvirtaa sisältävistä sposteista mitään selkoa! ;) Tällä hetkellä vois tuntua jopa aika naurettavilta, kun palais lukeen niitä juttuja vuoden (ja mulla reippaasti ylikin) takaa. Mutta ne oli superisoja juttuja sillon ja kyllä ne tunteet välillä meinas hukuttaa alleen. Huippua, että rohkenit ottaa yhteyttä. :)

      Poista