"Onko mitään söpömpää?"

Niin... Onko mitään söpömpää kuin isossa ja muhkeassa talvihaalarissa kädet levällään lyllertävä pieni ihmislapsi? En usko että on.

Tätä mieheni ihmetteli tänään, kun pääsimme mummula/vaarila-reissulta kotipihaan ja tyttö tahtoi keinumaan. "Kiikkaa" sanoo neiti ja lähtee taapertamaan kohti keinua. Ja ai että miten harmittaa, ettei teille ole tähän kohtaan kuvituskuvaa, sillä jäätiin molemmat ihmettelemaan hetkeksi kuinka söpö voi lapsi olla. <3

Illalla onneksi se huvi sitten muuttui, kun 45 minuutin päiväunet kostautui ja välillä mikään ei meinannut neidin mielestä olla hyvin. Tai oikeastaan enemmän asiat tais likan mielestä olla huonosti kuin hyvin. Ja sitten tietty väsyneenä ja kiukkusena vielä sattui kaikenmaailman pikkuhaavereitakin koko ajan. Lisäksi sellaisiin muksauksiin mitkä normaalisti kuitattaisiin vain sanomalla "oho", liittyi tänään kunnon ääninäyte ja dramaattinen syliin syöksyminen. Noooh, onhan se tavallaan hellyttävääkin. Tavallaan. ;)

Verhon takaa vauhtia ja juosten pois. :D

Ehdittiin me kuitenkin juosta jälleen verhon takaa nauraen, ajaa mopolla ja kutitella ja pussailla toinen toisiamme. Rauhalliset koti-illat on aika pop! Varsinkin nyt, kun on monta viikonloppua joulukuulta asti ollut menoa ja melskettä ja tietty joulu ja uusi vuosikin. Ja tunnetusti ne viikonloput alkaa taas pikku hiljaa kevättä kohti mentäessä täyttyä.

Täytyy kyllä sanoa, että olisipa vakituinen työpaikka ja pystyisipä tekemään lyhyempää viikkoa esim. 3-4 päiväisenä, niin ei tuntuisi tämä elämä niin pirun hektiseltä. Tosin, ehkä näistä pienistä rauhan hetkistä sitten nauttii eri tavalla... Tai ainakin se on hyvä katsantakanta. ;)

Kuumeen potemista äitin ja isin sängyllä

P.S. likka ei ainakaan tänä iltana kiukuttelua lukuunottamatta vaikuttanut yhtään kuumeiselta, joten en edes mitannut lämpöä. Jospas olisi selvitty näin vähällä (vai oliko tää nyt virhe mennä sanomaan näin?). :P

P.P.S. Pakko vielä näyttää kuinka ylisöpöt leggarit ostin likalle facen kirpparilta :D