Kuka minä olen? Kuka on Nellis?

Kuka tätä blogia oikein pitää pystyssä?

Tällainen 27-vuotias (ah, täytän tänä vuonna 28 ja alan potea kohta ikäkriisiä!) nuori nainen, äiti, vaimo. Vai saako vielä sanoa, että nuori nainen? Olenko jo vaan aikuinen? Vai muututaanko me hei ikinä aikuisiksi? :D Noniin... Hyvin lähtee käyntiin tämä! Nimimerkkini tulee itseasiassa yhden vanhempieni kissan mukaan. Asuin vielä "kotona", kun kissa haettiin ja minä valitsin sen, että melkeinpä minun kissani koko katti. :D

Käytä hääpukuasi -päivä 15.1.2016

Olin vain 16-vuotias, kun monen sattuman kautta päädyin istumaan iltaa nykyisen aviomieheni luokse. Ja siitä se sitten lähti. Tuon viikonlopun jälkeen vietimme kaikki viikonloput yhdessä (olin juuri muuttanut lukioon toiselle paikkakunnalle), seuraavan kesän ja siitä eteenpäin myös niin paljon arkipäiviä kuin mahdollista. Mies lähti armeijaan ja sinä aikana muutimme myös samaan asuntoon, miehen 30,5 neliöiseen yksiöön. Se oli hienoa aikaa se! Ikkuna ei aina pysynyt kiinni, joten joskus kämpässä oli talvella +4, kun menin kotiin. :D

Silti niitä aikoja muistelee lämmöllä. Se oli erilaista. En osaa edes selittää miten. Mutta olihan siinä ajassa tiettyä taikaa. ;) Ja on siinä vieläkin taikaa, välillä sitä vain etsitään pyykkikasojen ja kakkavaippojen takaa. :D

Teinikihlauduimme vuonna 2006 minun ollessa vielä juuri ja juuri 17 vuotta ja mies oli 19. Naimisiin menimme kesällä 2011, kun olin saanut miehen vakuuteltua, että rahamme riittävät siihen. :D Mies kun ei halunnut, että täytyy turhaan pihistellä, juhlissa tai normaalissa arjessa. No kyllähän se raha riitti, kun osti opintolainalla sormukset. :D Tuo päivä on edelleenkin elämäni paras ja voisin elää sen koska tahansa uudestaan!

Sitten minun vauvakuumeeni alkoi kasvaa päivä päivältä ja kesällä 2013 jätimme ehkäisyn pois. Tulin heti raskaaksi, mutta sain melkein heti keskenmenon. Syksyllä tein jälleen positiivisen testin, mutta taas tuloksena oli keskenmeno melko aikaisilla viikoilla. Se oli tosi rankkaa ja mietin jo, että otetaan taukoa koko hommasta. Sitten kuitenkin kun sitä vähiten odotti, niin positiivista raskaustestiä sitä taas tuijoteltiin. Tällä kertaa pieni ihmisenalku pysyi kyydissä ja syyskuussa 2014 meille tupsahti pieni uskomaton ihme, meidän rakas tytär! <3

Menkööt vielä tällainen pikkunen vauvakuvakin meitin likasta! ;)

Onhan se elämä muuttunut nyt lapsiperhearkea eläessä. En kuitenkaan koe, että me olemme mieheni kanssa ihmisinä juuri muuttuneet. Nyt vain mennään lapsen ehdoilla. Edelleen kyläilemme, juhlimme, vietämme koti-iltoja, käymme kaupoilla yms. Koen, että olen edelleen minä itse, nyt vain saan jakaa rakkautta miehen ja lemmikkien lisäksi tuolle uskomattoman ihanalle tytölle. Ja rakkauttahan riittää... Välillä niin, että meinaa pakahtua!

Olemme vanhempina sellaisia "maalaisjärki edelle" -tyyppisiä. Itse olen koulutukseltani sosionomi ja olen työkseni lastentarhanopettaja, joten joskus ammattiminä ja äitiminä hiukan taistelee keskenään. Koen, että minulla on täydelliset valmiudet kasvattaa lapsestani sellainen, joka pärjää tässä yhteiskunnassa. Ja olenpas joskus vähän taipuvainen perfektionismiinkin, joka meinaa joskus tarttua myös kasvatukseeni etenkin kotona. En kuitenkaan ota paineita, koska toinen ääripää minussa on "mennään siitä mistä aita on matalin". ;)

Huh, mikä romaani! Täytyy myöntää, että tykkään puhua itsestäni ja omasta elämästäni ja perheestäni. :D Ehkäpä tämä tällaisena jonkintyyppisenä referointina nyt toimii meidän elämästä ja toimittaa sellaista esittelypostauksen roolia.

Vielä kerran, tervetuloa!

P.S. Jos tunnistat minut, niin olethan ystävällinen ja vinkkaat minulle siitä! :)