Juhlahumua!

Mikä ihana, ihana maanantai! Johtuisiko vaikka siitä, että olen tänään vapaalla? ;) Haha, meillä oli viikonloppuna minun ja siskoni synttärikemut ja otin tarkoituskella maanantainkin vielä vapaaksi, niin saa rauhassa siivota ja lepäillä vielä. Ja lisäksi likalla on tänään hammastarkastus keskellä päivää, joten oli näppärä ottaa vapaata juuri tähän.

Yksi lempihommia: piirtäminen ja siitä seuraava kynien asettelu ja järjestelyleikki. ;)

Meillä tosiaan herkuteltiin viikonloppuna. Kakkuja tehtiin siskoni kanssa yhteensä kolme ja muitakin herkkuja tietysti oli. Päivä (ja ilta ja yö) meni ihanasti ja jääkiekkokin antoi aihetta iloon lauantaina. Likka lähti sitten illalla mummun ja vaarin matkaan yökyläreissulle ja me jatkoimme kekkereitä. Pelailtiin ja vaan juteltiin pitkälle seuraavaan aamuun. Oli myös aivan mielettömän ihana nähdä sellaisia ystäviä, joita näkee vain harvoin. Meno oli aika villiä siinä vaiheessa, kun oman likan lisäksi paikalla touhusi vielä kaksi muutakin pikkutyttöä: 5 päivää meidän tyttöä vanhempi sekä 4 kuukautta nuorempi.

Ja meidän likka on kyllä niin herkkujen perään, että jätetään kyllä hammaslääkärille kertomatta kuinka paljon syötiin lauantaina kakkua. :D No eihän nämä herkut ole mitään joka päiväisiä juttuja tietenkään, mutta kyllä meillä toisinaan herkutellaan! Ja onneksi neidille kelpaa herkkuina myös maissinaksut, joita välillä yritetään vaatia aika kovaäänisestikin. ;)

En ole malttanut päivitellä blogia, kun tämä kevät on niin jääkiekkoihmisen aikaa. :D Kunhan huhtikuu vaihtuu toukokuuhun niin pääsee taas "normaaliin" elämään kiinni. ;) Pitäisi tässä vielä työhakemuskin täyttää, kun nykyisellä työnantajalla on pari vakipaikkaa auki! Onko teillä jotakin toiveita siitä, mitä haluaisitte lukea? Te irl-tututkin saatte sitten hei ehdottaa? ;)

"Kasvatuskikka", joka toimii!

EDIT! Haha! Tajusin heti tän tekstin julkaistuani, että toi otsikko kuulostaa muuten ihan aprillipilalta. :D No siitä tässä ei kuitenkaan ole kysymys!

Tai ei kyseessä mikään kikka ole, vaan oikeasti tapa osoittaa lapselle, että häntä kuunnellaan. Meillä ainakin tuo 1,5-vuotias välillä ankarastikin tahtova neiti rauhoittuu monesti melko nopeastikin!

Tämähän ei vaadi mitään muuta kuin sen, että sanoittaa lapselle sen mitä hän haluaisi. Kysyy häneltä esimerkiksi, että olisitkos vielä halunnutkin tehdä tätä, vaikka se ei nyt onnistukaan. En enää muista missä blogissa tämä ahaa-elämys vastaan tuli, mutta kyllä se on kovasti helpottanut meidän arkea ja samalla likkakin kokee, että häntä oikeasti kuunnellaan. Tuntuuhan se vähän hoopoltakin, että eihän noin pieni vielä tuollaisia ymmärrä. Voin kuitenkin yhden lapsen kokemuksella sanoa, että jollakin tasolla ainakin ymmärtää. :D

Katsokaa minkä ylisöpön ponnarin tytölle nykyään saa.
Ja neiti vielä tykkää siitä ja se on tärkeää olla paikallaan!

Otetaan esimerkkitilanne, joka sattui tässä yksi päivä: Neiti pääsi sellaisen pikkukarusellin kyytiin kaupassa ja kahden rundin jälkeen oli aika jatkaa matkaa. Sanoin tytölle, että nyt jatketaan sitten ostoksia ja heti välittömästi alkoi ahkera "eieiei"-hokeminen. Nostin typyn kärryjen kyytiin ja hän alkoi huutaa sydämensä kyllyydestä ja tömistellä ja huitoa käsillään (tarkennetaan, että hän oli kärryosassa ilman kenkiä). Minä menin lapsen tasolle ja kiinnitin hänen huomionsa ja keskustelu meni kutakuinkin näin:

 -Hei rakas! *tähän tytön nimi* kuuntelepa äitiä. Olisitko halunnut vielä olla karusellin hepan kyydissä?
- Joo
- Äiti tietää, että olisit vielä halunnut olla karusellissa, kun siellä on niin kivaa. Nyt varmaan harmittaa, kun piti tulla pois kyydistä, mutta meidän täytyy jatkaa matkaa. Tullaan sitten toisella kertaa uudestaan hepan kyytiin.

Ja pienen niiskutuksen jälkeen homma oli ohitse. Tässä koko tapahtumasarjassa meni aikaa ehkäpä noin 1 minuutti. Suosittelen kaikille ottamaan käyttöön. Olen tätä käyttänyt neidillä jo pitkään ja nyt selvästi ymmärrystä on alkanut tulla, koska jo jonkin aikaa tämä on toiminut aika hyvin. Ei se tietysti mikään 100% varma keino ole ja joskus mielentilaan vaikuttaa niin moni asia, ettei äitikään voi edes ymmärtää. Pääpointtina kuitenkin se, että sanon lapselle ääneen sen asian mikä lasta harmittaa. "Olisitko halunnut mennä keinumaan? Äiti tietää, että sua varmasti harmittaa, kun nyt ei ehditä keinumaan, kun täytyy mennä päiväkotiin" tai "Olisitko halunnut vielä leikkiä mummun kanssa? Onpas ihanaa, kun mummun kanssa on niin kivaa leikkiä. Nyt kuitenkin mummu lähtee kotiin. Varmasti se vähän harmittaa, mutta voit jatkaa leikkejä mummun kanssa sitten toisella kertaa".

Ja monilla on varmasti toimivia tapoja ja jokainen toimii omien lastensa kanssa niin, kuin on parhaaksi havainnut. Ja ihan voin tunnustaa, että aina ei vaan jaksa, pysty, ymmärrä tai mitä ikinä ja kyllä meillä välillä kiukutellaan ihan riittävästikin. Tämä sitten helpottaa silloin, kun äitikin on kärryillä asioista. ;) Voin ihan suoraan sanoa, että sitten meillä on myös niitä asioita, jotka menee kaavalla: "koska äiti sanoo niin!" :D

Kun kipeänä olleessa ei ulos päässyt, niin mustikkapipa päässä hengattiin sitten sisällä!

Niin... Ja ketään ei varmaan yllätä kuulla, että täällä on sairastettu taas pari viikkoa. Pääsiäinen meni kotioloissa ja maanantaina likalle heitti sitten kunnolla 39 asteen kuume. Tulehdus (taas) molemmissa korvissa. Minä sinnittelin pari päivää pääsiäisen jälkeen töissä (ennen sitä olin sairauslomalla), jonka jälkeen lääkäri totesi mulla tosi ärhäkän poskiontelontulehduksen ja olo on tosiaan välillä ollu melko kamala. Sellanen, että joku olis runnonut tätä naamaa kivijyrällä. Särkee kyllä edelleenkin, mutta nyt on antibiootit, että joskos tämä tästä parempaan suuntaan. Neiti on tänään päiväkodissa ja lähti sinne into piukassa. Taisi alkaa likallakin jo kaatua seinät päälle sairastelun sisälläolon takia.

Apua... Mistä tällanen tunne tulee?

Siis oikeesti! Apua! Musta tuntuu, että mulla on vähän vauvakuume! o.O

Ei ole montaa viikkoa, kun sanoin, ettei todellakaan ole vauvakuume. Ja täytyy siis myöntää, ettei tässä vielä olla sellasella pähkähullulla tasolla ollenkaan! :D Eli kyse on sellasesta pienestä ajatuksesta, joka pyörii päässä. Sitten tulen noin 5 sekunnissa järkiini ja tajuan, että ei todellakaan! Ehkä tää on joku sisäinen kello, joka tikittää, koska ihan järjelläni kyllä ymmärrän, että mun pää ei vaan kestäisi. Todella monella tutulla on lapsissa se kahden vuoden ikäero (johon me jo oltaiskin myöhässä, jos sellaista oltais mielitty) ja en kyllä millään jaksaisi ajatella, että kohta lähdettäis taas sieltä puklataan-koliikki itketään-valvotaan keskellä yötä-ressataan imetystä -vaiheesta liikkeelle!

Katsokaa nyt tätä söpöläistä n. 2kk iässä! <3

Olen kyllä myös melkoisen vähän perfektionisti ja haluan keskittyä nyt tähän yhteen lapseen. Kyllähän tässä ajatellaan niitä omia hermoja ja sen kautta tietysti myös lasta. Mää en ole oikeastaan ikinä ajatellut tekeväni lapsia pienellä ikäerolla. Mies ei oikeastaan edes tiedä haluaako lisää lapsia. On siis aika hassua, että sieltä vauvakuume kuitenkin kurkistelee nurkan takaa. Noh, ei tässä todellakaan olla ryhtymässä tuumasta toimeen. Osasyy tosiaan näihin ajatuksiin saattaa olla sekin, että ympärillä tosi moni ystävä ja tuttu on raskaana tai juuri saanut vauvan!

Ja mielipiteitä kyllä riittää ja aina joku on jotakin mieltä ikäerosta. Nyt oon kyllä jo oppinut päästään ne toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tai ainakin suunnilleen... Kyllähän se aina vähän kolhasee, kun joku vähän kauhistuu, että ei tehdä heti perään toista. "Semmonen ja semmonen ikäero aiheuttaa sitä ja tätä ja tota ja tämä ja tämä on parempi". Blaah, on nää kaikki kuultu kyllä.

Yäh se alkuraskaudenkin pahoinvointi! Yök! Heti helpotti ne kuumeet. :D

Tällainen aloitus tälle viikolle.

Meillä ei ollut tänään ihan paras aloitus päivälle päikyssä...

Päästiin paikalle, niin kaikki aikuiset olivat outoja meille. Tai en tiedä olisiko mun pitänyt joku tuntea. Olikohan joku kuitenkin samasta talosta, tosin tiesin myös, ettei likkaa kiinnosta tällaset pikkuseikat. Turha on neitiä yrittää saada oudon hoitajan syliin itkemättä, joten keksin napata hänelle mielenkiintoisen lelun lelukopasta. Likka istui tyytyväisenä lattialle touhuaan, mutta toinen lapsi tuli viemään lelua. Sain vielä luovittua tilanteen, mutta tämä toinen lapsi tuli uudestaan viemään lelua meidän jo valmiiksi edeltävästä tilanteesta hiileentuneeltä tytöltä. Toinen lapsi sai lelun lapseltani ja meidän tyttö tuli itkien mun syliini.

Joo, tällasia tilanteita sattuu päiväkodissa harva se päivä, kyllähän minä sen tiedän. Mutta mua pöyristytti, ettei yksikään hoitaja tehnyt asialle mitään. Olisin ymmärtänyt, jos olisi ollut kiirettä, mutta tilanne oli ihan rauhallinen muuten. Siinä vaiheessa, kun neiti on sitten harmitusmielellä, niin turha enää yrittää korjata tilannetta. Sitten alettiin houkutteleen meidän neitiä muihin puuhiin ja vähän toruttiin tätä toista lasta. Mutta tilanne meni jo ja meidän likalla oli iso harmi. Ikävintä oli se, että se sattui juuri tähän hetkeen, kun on kriittistä saada neiti tyytyväisenä päästään äitistä irti. Yleensä se sujuukin ongelmitta.

Noh, meidän aamun pelasti nyt se, että yksi tuttu hoitaja putkahti ovesta ja meidän neitikin sitten ilahtui tästä. Pääsi turvallisen aikuisen syliin minun sylistäni ja jäi päiväkotiin ilman suurta murhetta. Äh, ehkä mää otan näitä tilanteita jotenkin liikaa itteeni, kun itsekin teen samaa työtä. Samalla tavalla olin kaupan kassalla työskennellessäni (ja itse asiassa edelleen) aika kriittinen siitä, millaista asiakaspalvelua sain.

Iloisempiin asioihin siirtyäkseni! Meillä oli tosi kiva ja rentouttava viikonloppu! Käytiin neidin serkkupoikien nimpparikahveilla ja miehen veli tuli meille istumaan iltaa. Vähän ulkoiltiin, herkuteltiin ja oltiin vaan. Menoa täynnä olleiden viikonloppujen jälkeen tää olisi todella ihanaa vaihtelua. Ah, pääsiäista odotellessa ja pitempää vapaata! :)

Pienen ihmisen jäljet lumessa! <3

Voi ryönä mikä aamu!

Tämä aamu startattiin meillä sitten ilmeisen väärällä jalalla. Kaikki meni normaalisti, kunnes mentiin likan kanssa aamupissalle. Ensin likka pisus pottaan ja nousi sitten ylös hokien "eeeiieeiii" ja lorotti sitten loput pissat siihen vessan lattialle. Minä siinä sitten yritin pysyä rauhallisena, mutta tietty tuli hiukan sadateltua ja tyttö varmaan nolostui. Halattiin ja likan itku vähän helpotti, mutta ai kamala, kun piti huuhtasta lavuaarissa...

Lavuaari ei ilmeisesti ollut neidin mieleen ja kauhealla tahtojen taistelulla sain vähän huuhtastua jalkoja. Sitten neiti päätti pistää hanttiin myös vaipan laitossa ja hirveällä kiukuttelulla saatiin se tehtyä. Minä menin äkkiä vaihtaan vaatteitani, jotka oli ihan pissassa ja sitten taas halittiin, että harmi menisi ohi. Kyllähän se aamu helpotti, kun sai itse vähän pukea ja kantaa lelupäivän lelun autoon.

Mutta päikyllä odotti sitten se käsien pesu. Neiti ilmoitti välittömästi, että "isse". En saamut mennä lähellekään vaikka yleensä saan sitten lopulta vähän auttaa ja alkuun nostaa hihatkin. Likka asetteli koroketta lavuaarin edessä ja laitto sen niin, että olo mahdotonta pestä käsiä. Yritin vähän auttaa ja kaamea kiukuttelu heti. Sanoin kaksi kertaa, että nyt saa joko pestä itse tai sotten äiti pesee. Koska asia eo edennyt mihinkään, niin nappasin neidin syliini (ihaman huudon saattelemana) ja pesin ne kädet.

Puuh... Onneksi neidin ryhmästä oli vuorossa kaikista ihanin hoitaja ja sain purkaa aamun harmit lyhyesti ja jätin likan hyvillä mielin hoitoon. Mutta kyllä sitä mietti, että onpas kiva lähteä töihin, kun sielläkin se elo on välillä sellasta luovimista, neuvottelua, kiukkua ja etenkin niitä pirun kurahousujen päälle kiskomista! Oli jo sellanen olo, että oon tehnyt ainakin puoli päivää töitä, enkä ollut työmaalle asti edes päässyt.

Toivottavasti tänään saan hakea päikystä kuitenkin yhtä ihanan aurinkoisen neidin kuin eilenkin. :) Kura- ja vesileikit on meidän likan suurimpia suosikkeja!

Yhä vain energisemmäksi muuttuva taapero...

Huh, alkaa vauhtia riittää tässäkin taloudessa ihan riittävästi. Ei saisi äiti tai isi saatika sitten mummu istua hetkeäkään rauhassa. Likka käy nappaamassa kädestä kiinni ja kiskoo mukaansa. Saattaa tehostaa toimintaansa sanomalla "poissssh". Sitten yritetään vähän narinakiukutteluitkua, jos ei ala pylly nousta. Huoooh! Tahtoisin vaan hetken työpäivän päätteeksi myös ihan istuksia. Likka on eri mieltä. Kyllä tuo toisinaan malttaa vielä itsekseenkin leikkiä, mutta onhan se ymmärrettävää, että tahtoo seuraa touhuiluihinsa.

Äitin mielestä parhaat jutut on pallon heittely, palapelin tekeminen, legot tai muu sellainen, jossa saa itse olla paikallaan. :D Nykyään vaan tarttis joskus ihan vaan kävellä neidin kanssa ympäri kämppää. Joskus halutaan istua taaperokärryssä ja jonkun pitäisi työntää. Tahtoisi myös pötkötellä äitin ja isin sängyssä. Se nyt tosin kelpaa äitillekin se puuha! ;)

Mutta täytyy myöntää, että on vähän raskasta työpäivän päätteeksi nyt jatkaa touhuamista kotona samalla tempolla. Nooo, ei nyt tietty ihan sama vauhti yhden lapsen kanssa, muttamutta... Sitä on vaikea selittää. Kun ei sillä tavalla saa aikuista seuraa töissä, kuten monessa muussa työssä ja sitten sama homma jatkuu kotona. Oman lapsen kanssa on kyllä helpompaa, kun oman lapsensa tuntee parhaiten ja osaa hoitaa tilanteet monestikin vähän sujuvammin ja voi käyttää vähän, totanoin, erikoisempiakin keinoja. Minä esim. tänään pilkoin uunikasviksia ja neiti kaivo sitten kuorimaveitsellä bataatin jämäpalaa. :D

Onhan sitä tullut mietittyä olisiko joku muu työ sellainen, joka nappaisi vieläkin enemmän, mutta en oikein tiedä kuitenkaan... Ja työttömäksi kun jään, niin hyvin pian mulle tarjotaan lto:n hommia. Nyt on kyllä hyvin suurella todennäköisyydellä mahdollisuudet löytää nykyiseltä työnantajalta töitä tai sitten myös kotikaupungista, mutta jotenkin tällä hetkellä töissä vähän ahdistaa. Enkä osaa oikein eritellä edes, että miksi. Se sitten jotenkin vähän ehkä heijastuu myös tänne kotiin ja on vaan väsynyt. Ja täytyy kyllä myöntää, että keväällä olen usein mieli maassa. Toivottavasti tää johtuis vaan siitä. Tosin tämä kevät on ollut ärsyttänyt mua tosi vähän vaikka normaalisti vihaan loskaa ja kuraa, nimenomaan keväisin, erityisen paljon.

Ja hei! Sieltähän ne pakkaset on taas tulossa, joten kai tää kevät tähän sit loppu. Pitäisin kyllä mielelläni lämmön ja sulavat lumet, jotta tätä vaihetta ei tarvitsisi sitten odotella taas uudestaan alkavaksi.

Ehdittiin me käyttää uutta välikausihaalariakin tänään ekan kerran. Hain likan päikystä ja kauppareissulle puettiin uusi haalari. Löysin sen Reiman myymälästä Ideaparkista ja alehyllystä. Hinta oli 59 euroa sen kyllä raaskin uudesta kunnon haalarista maksaa nyt, kun likkakin rymyää enemmän. Viime kevään haalarin ostin 10 eurolla kirpparilta ja se vähän liikkuvalle mönkijälle oli silloin oikein sopiva.

Vähän on näissä kuvissa eroa. Ensimmäinen otettu sunnuntaina ja toinen tänään keskiviikkona (uusi haalari päällä) ;)!

Viikonloppuna rentouduttiin

Olimme viime viikonlopun Sappeessa perheen kesken. Mukana oli meidän perheen lisäksi vanhempani ja siskoni lapsineen. Mökkimme oli ihan rinteiden ja tapahtumakeskuksen vieressä ja varustettu ulkoporeammeella, joka oli tärkeä ehto, kun mökkipäätöstä tehtiin. Osa porukasta meni jo perjantaina aiemmin lasketteleen ja hiihtämään ja me seurattiin miehen töiden jälkeen neljän tienoilla, kun saatiin mökin avaimet.

Viikonloppu oli täynnä puuhaa. Perjantai-ilta pelailtiin, saunottiin ja lilluttiin poreammeessa ja myöhäänhän siinä meni. Kaikki oli kuitenkin lauantaina yllättävän pirteinä ja jo puoli kymmeneltä osa porukasta lähti rinteeseen ja minä, likka ja äitini leikkipuiston kautta pulkkamäkeen. Ja voi järkytys sitä pulkkamäkeä!! Se oli niin hillittömän jyrkkä, että meinasin kuolla sitä ylös kavutessani. Se oli niin pitkäkin, ettei likka olis malttanu istua pulkan kyydissä, kun minä raahauduin etanavauhtia ylös. :D

Tästä ei saa kyllä käsitystä jyrkkyydestä, mutta oikealla pulkkamäki, vasemmalla ihan laskettelurinnettä

Mies sitten lainasi mulle välineitään ihan parin laskun ajaksi ja pääsin yli 10 vuoden tauon jälkeen ottaan pari laskua rinteissä. Ihan hauskaahan se oli ja olisi siinä voinut viihtyä kauemminkin, mutta en kuitenkaan sitten jaksanut alkaa omia vehkeitä vuokraamaan. Oli kuitenkin hauska kokeilla! Vaari oli tällä välin lähtenyt likan kanssa takaisin leikkipuistoon ja rinteiden reunalle palatessaan neiti oli nukahtanut pulkkaan. :D Onneksi malttoi silti ruuan jälkeen  vielä nukahtaa normaalisti päikkäreille.

Yli 10 vuoden tauon jälkeen pari laskua rinteessä!

Iltasella otettiin rennosti, pelattiin Unoa lasten kanssa ja katseltiin Tapparan peliä (kuten edellisenäkin iltana). Meillä oli kannettava mukana, joka sielläkin liitettiin telkkariin. Ostetaan siis ruutu+ -palvelua, että nähdään kaikki pelit. Pääsipä likkakin ekaa kertaa ulkoporeammeeseen ja kuten arvelin, niin se oli aika hitti! Neiti on todellinen vesipeto ja viihtyi kyllä vettä loiskutelleen ja äitin avustamana "uiden" lelunsa perässä.

Sunnuntaina sitten pakkailtiin, siivoiltiin ja lähdettiin kotimatkalle! Oli tosi kiva viikonloppu ja vaikka sunnuntaina (ja vielä tänäänkin) on ihan huippuväsy, niin kannatti silti. Yksi asia, josta kans tykkäsin kovasti, oli koiran kanssa lenkkeily siellä mökkialueella. En halua miksikään urkkijaksi tai stalkkeriksi itseäni nimittää, mutta mun mielestä on jotenkin ihana katsella ikkunoista sisään kävellessä ja huomata miten ihania hetkiä ihmisen mökeissään viettää. Jossain oli bileitä ja meno oli vähän hurjempaa, jossakin vietettiin viini-illallista, jossakin vain katseltiin rennosti telkkaria ja mitä nyt ikinä. Tulen jotenkin tosi iloiseksi, kun huomaa muiden onnellisia hetkiä!

Isin pikku Uno-apulainen

Tänään mulla oli vielä vapaata ja huomenna takaisin arkeen! Tai ei tämä viikko ihan normaalia arkea ole, koska mies on talvilomalla. Neiti menee parina päivänä lyhyiksi päiviksi silti päiväkotiin, jotta mies pääsee ruuhkattomaan aikaan salille ja kyllähän tuo nauttiikin päiväkodissa touhuilusta. Muuten sitten tällä viikolla likkakin lomailee. Harmi, että mulla on ainakin yksi myöhänen vuoro ja olen kotona vasta illalla kuudelta.

Mutta ihanaa tätä viikkoa kaikille! Nyt jaksaa taas hetken puurtaa. :)