Apua... Mistä tällanen tunne tulee?

Siis oikeesti! Apua! Musta tuntuu, että mulla on vähän vauvakuume! o.O

Ei ole montaa viikkoa, kun sanoin, ettei todellakaan ole vauvakuume. Ja täytyy siis myöntää, ettei tässä vielä olla sellasella pähkähullulla tasolla ollenkaan! :D Eli kyse on sellasesta pienestä ajatuksesta, joka pyörii päässä. Sitten tulen noin 5 sekunnissa järkiini ja tajuan, että ei todellakaan! Ehkä tää on joku sisäinen kello, joka tikittää, koska ihan järjelläni kyllä ymmärrän, että mun pää ei vaan kestäisi. Todella monella tutulla on lapsissa se kahden vuoden ikäero (johon me jo oltaiskin myöhässä, jos sellaista oltais mielitty) ja en kyllä millään jaksaisi ajatella, että kohta lähdettäis taas sieltä puklataan-koliikki itketään-valvotaan keskellä yötä-ressataan imetystä -vaiheesta liikkeelle!

Katsokaa nyt tätä söpöläistä n. 2kk iässä! <3

Olen kyllä myös melkoisen vähän perfektionisti ja haluan keskittyä nyt tähän yhteen lapseen. Kyllähän tässä ajatellaan niitä omia hermoja ja sen kautta tietysti myös lasta. Mää en ole oikeastaan ikinä ajatellut tekeväni lapsia pienellä ikäerolla. Mies ei oikeastaan edes tiedä haluaako lisää lapsia. On siis aika hassua, että sieltä vauvakuume kuitenkin kurkistelee nurkan takaa. Noh, ei tässä todellakaan olla ryhtymässä tuumasta toimeen. Osasyy tosiaan näihin ajatuksiin saattaa olla sekin, että ympärillä tosi moni ystävä ja tuttu on raskaana tai juuri saanut vauvan!

Ja mielipiteitä kyllä riittää ja aina joku on jotakin mieltä ikäerosta. Nyt oon kyllä jo oppinut päästään ne toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tai ainakin suunnilleen... Kyllähän se aina vähän kolhasee, kun joku vähän kauhistuu, että ei tehdä heti perään toista. "Semmonen ja semmonen ikäero aiheuttaa sitä ja tätä ja tota ja tämä ja tämä on parempi". Blaah, on nää kaikki kuultu kyllä.

Yäh se alkuraskaudenkin pahoinvointi! Yök! Heti helpotti ne kuumeet. :D

Tällainen aloitus tälle viikolle.

Meillä ei ollut tänään ihan paras aloitus päivälle päikyssä...

Päästiin paikalle, niin kaikki aikuiset olivat outoja meille. Tai en tiedä olisiko mun pitänyt joku tuntea. Olikohan joku kuitenkin samasta talosta, tosin tiesin myös, ettei likkaa kiinnosta tällaset pikkuseikat. Turha on neitiä yrittää saada oudon hoitajan syliin itkemättä, joten keksin napata hänelle mielenkiintoisen lelun lelukopasta. Likka istui tyytyväisenä lattialle touhuaan, mutta toinen lapsi tuli viemään lelua. Sain vielä luovittua tilanteen, mutta tämä toinen lapsi tuli uudestaan viemään lelua meidän jo valmiiksi edeltävästä tilanteesta hiileentuneeltä tytöltä. Toinen lapsi sai lelun lapseltani ja meidän tyttö tuli itkien mun syliini.

Joo, tällasia tilanteita sattuu päiväkodissa harva se päivä, kyllähän minä sen tiedän. Mutta mua pöyristytti, ettei yksikään hoitaja tehnyt asialle mitään. Olisin ymmärtänyt, jos olisi ollut kiirettä, mutta tilanne oli ihan rauhallinen muuten. Siinä vaiheessa, kun neiti on sitten harmitusmielellä, niin turha enää yrittää korjata tilannetta. Sitten alettiin houkutteleen meidän neitiä muihin puuhiin ja vähän toruttiin tätä toista lasta. Mutta tilanne meni jo ja meidän likalla oli iso harmi. Ikävintä oli se, että se sattui juuri tähän hetkeen, kun on kriittistä saada neiti tyytyväisenä päästään äitistä irti. Yleensä se sujuukin ongelmitta.

Noh, meidän aamun pelasti nyt se, että yksi tuttu hoitaja putkahti ovesta ja meidän neitikin sitten ilahtui tästä. Pääsi turvallisen aikuisen syliin minun sylistäni ja jäi päiväkotiin ilman suurta murhetta. Äh, ehkä mää otan näitä tilanteita jotenkin liikaa itteeni, kun itsekin teen samaa työtä. Samalla tavalla olin kaupan kassalla työskennellessäni (ja itse asiassa edelleen) aika kriittinen siitä, millaista asiakaspalvelua sain.

Iloisempiin asioihin siirtyäkseni! Meillä oli tosi kiva ja rentouttava viikonloppu! Käytiin neidin serkkupoikien nimpparikahveilla ja miehen veli tuli meille istumaan iltaa. Vähän ulkoiltiin, herkuteltiin ja oltiin vaan. Menoa täynnä olleiden viikonloppujen jälkeen tää olisi todella ihanaa vaihtelua. Ah, pääsiäista odotellessa ja pitempää vapaata! :)

Pienen ihmisen jäljet lumessa! <3

Voi ryönä mikä aamu!

Tämä aamu startattiin meillä sitten ilmeisen väärällä jalalla. Kaikki meni normaalisti, kunnes mentiin likan kanssa aamupissalle. Ensin likka pisus pottaan ja nousi sitten ylös hokien "eeeiieeiii" ja lorotti sitten loput pissat siihen vessan lattialle. Minä siinä sitten yritin pysyä rauhallisena, mutta tietty tuli hiukan sadateltua ja tyttö varmaan nolostui. Halattiin ja likan itku vähän helpotti, mutta ai kamala, kun piti huuhtasta lavuaarissa...

Lavuaari ei ilmeisesti ollut neidin mieleen ja kauhealla tahtojen taistelulla sain vähän huuhtastua jalkoja. Sitten neiti päätti pistää hanttiin myös vaipan laitossa ja hirveällä kiukuttelulla saatiin se tehtyä. Minä menin äkkiä vaihtaan vaatteitani, jotka oli ihan pissassa ja sitten taas halittiin, että harmi menisi ohi. Kyllähän se aamu helpotti, kun sai itse vähän pukea ja kantaa lelupäivän lelun autoon.

Mutta päikyllä odotti sitten se käsien pesu. Neiti ilmoitti välittömästi, että "isse". En saamut mennä lähellekään vaikka yleensä saan sitten lopulta vähän auttaa ja alkuun nostaa hihatkin. Likka asetteli koroketta lavuaarin edessä ja laitto sen niin, että olo mahdotonta pestä käsiä. Yritin vähän auttaa ja kaamea kiukuttelu heti. Sanoin kaksi kertaa, että nyt saa joko pestä itse tai sotten äiti pesee. Koska asia eo edennyt mihinkään, niin nappasin neidin syliini (ihaman huudon saattelemana) ja pesin ne kädet.

Puuh... Onneksi neidin ryhmästä oli vuorossa kaikista ihanin hoitaja ja sain purkaa aamun harmit lyhyesti ja jätin likan hyvillä mielin hoitoon. Mutta kyllä sitä mietti, että onpas kiva lähteä töihin, kun sielläkin se elo on välillä sellasta luovimista, neuvottelua, kiukkua ja etenkin niitä pirun kurahousujen päälle kiskomista! Oli jo sellanen olo, että oon tehnyt ainakin puoli päivää töitä, enkä ollut työmaalle asti edes päässyt.

Toivottavasti tänään saan hakea päikystä kuitenkin yhtä ihanan aurinkoisen neidin kuin eilenkin. :) Kura- ja vesileikit on meidän likan suurimpia suosikkeja!

Yhä vain energisemmäksi muuttuva taapero...

Huh, alkaa vauhtia riittää tässäkin taloudessa ihan riittävästi. Ei saisi äiti tai isi saatika sitten mummu istua hetkeäkään rauhassa. Likka käy nappaamassa kädestä kiinni ja kiskoo mukaansa. Saattaa tehostaa toimintaansa sanomalla "poissssh". Sitten yritetään vähän narinakiukutteluitkua, jos ei ala pylly nousta. Huoooh! Tahtoisin vaan hetken työpäivän päätteeksi myös ihan istuksia. Likka on eri mieltä. Kyllä tuo toisinaan malttaa vielä itsekseenkin leikkiä, mutta onhan se ymmärrettävää, että tahtoo seuraa touhuiluihinsa.

Äitin mielestä parhaat jutut on pallon heittely, palapelin tekeminen, legot tai muu sellainen, jossa saa itse olla paikallaan. :D Nykyään vaan tarttis joskus ihan vaan kävellä neidin kanssa ympäri kämppää. Joskus halutaan istua taaperokärryssä ja jonkun pitäisi työntää. Tahtoisi myös pötkötellä äitin ja isin sängyssä. Se nyt tosin kelpaa äitillekin se puuha! ;)

Mutta täytyy myöntää, että on vähän raskasta työpäivän päätteeksi nyt jatkaa touhuamista kotona samalla tempolla. Nooo, ei nyt tietty ihan sama vauhti yhden lapsen kanssa, muttamutta... Sitä on vaikea selittää. Kun ei sillä tavalla saa aikuista seuraa töissä, kuten monessa muussa työssä ja sitten sama homma jatkuu kotona. Oman lapsen kanssa on kyllä helpompaa, kun oman lapsensa tuntee parhaiten ja osaa hoitaa tilanteet monestikin vähän sujuvammin ja voi käyttää vähän, totanoin, erikoisempiakin keinoja. Minä esim. tänään pilkoin uunikasviksia ja neiti kaivo sitten kuorimaveitsellä bataatin jämäpalaa. :D

Onhan sitä tullut mietittyä olisiko joku muu työ sellainen, joka nappaisi vieläkin enemmän, mutta en oikein tiedä kuitenkaan... Ja työttömäksi kun jään, niin hyvin pian mulle tarjotaan lto:n hommia. Nyt on kyllä hyvin suurella todennäköisyydellä mahdollisuudet löytää nykyiseltä työnantajalta töitä tai sitten myös kotikaupungista, mutta jotenkin tällä hetkellä töissä vähän ahdistaa. Enkä osaa oikein eritellä edes, että miksi. Se sitten jotenkin vähän ehkä heijastuu myös tänne kotiin ja on vaan väsynyt. Ja täytyy kyllä myöntää, että keväällä olen usein mieli maassa. Toivottavasti tää johtuis vaan siitä. Tosin tämä kevät on ollut ärsyttänyt mua tosi vähän vaikka normaalisti vihaan loskaa ja kuraa, nimenomaan keväisin, erityisen paljon.

Ja hei! Sieltähän ne pakkaset on taas tulossa, joten kai tää kevät tähän sit loppu. Pitäisin kyllä mielelläni lämmön ja sulavat lumet, jotta tätä vaihetta ei tarvitsisi sitten odotella taas uudestaan alkavaksi.

Ehdittiin me käyttää uutta välikausihaalariakin tänään ekan kerran. Hain likan päikystä ja kauppareissulle puettiin uusi haalari. Löysin sen Reiman myymälästä Ideaparkista ja alehyllystä. Hinta oli 59 euroa sen kyllä raaskin uudesta kunnon haalarista maksaa nyt, kun likkakin rymyää enemmän. Viime kevään haalarin ostin 10 eurolla kirpparilta ja se vähän liikkuvalle mönkijälle oli silloin oikein sopiva.

Vähän on näissä kuvissa eroa. Ensimmäinen otettu sunnuntaina ja toinen tänään keskiviikkona (uusi haalari päällä) ;)!

Viikonloppuna rentouduttiin

Olimme viime viikonlopun Sappeessa perheen kesken. Mukana oli meidän perheen lisäksi vanhempani ja siskoni lapsineen. Mökkimme oli ihan rinteiden ja tapahtumakeskuksen vieressä ja varustettu ulkoporeammeella, joka oli tärkeä ehto, kun mökkipäätöstä tehtiin. Osa porukasta meni jo perjantaina aiemmin lasketteleen ja hiihtämään ja me seurattiin miehen töiden jälkeen neljän tienoilla, kun saatiin mökin avaimet.

Viikonloppu oli täynnä puuhaa. Perjantai-ilta pelailtiin, saunottiin ja lilluttiin poreammeessa ja myöhäänhän siinä meni. Kaikki oli kuitenkin lauantaina yllättävän pirteinä ja jo puoli kymmeneltä osa porukasta lähti rinteeseen ja minä, likka ja äitini leikkipuiston kautta pulkkamäkeen. Ja voi järkytys sitä pulkkamäkeä!! Se oli niin hillittömän jyrkkä, että meinasin kuolla sitä ylös kavutessani. Se oli niin pitkäkin, ettei likka olis malttanu istua pulkan kyydissä, kun minä raahauduin etanavauhtia ylös. :D

Tästä ei saa kyllä käsitystä jyrkkyydestä, mutta oikealla pulkkamäki, vasemmalla ihan laskettelurinnettä

Mies sitten lainasi mulle välineitään ihan parin laskun ajaksi ja pääsin yli 10 vuoden tauon jälkeen ottaan pari laskua rinteissä. Ihan hauskaahan se oli ja olisi siinä voinut viihtyä kauemminkin, mutta en kuitenkaan sitten jaksanut alkaa omia vehkeitä vuokraamaan. Oli kuitenkin hauska kokeilla! Vaari oli tällä välin lähtenyt likan kanssa takaisin leikkipuistoon ja rinteiden reunalle palatessaan neiti oli nukahtanut pulkkaan. :D Onneksi malttoi silti ruuan jälkeen  vielä nukahtaa normaalisti päikkäreille.

Yli 10 vuoden tauon jälkeen pari laskua rinteessä!

Iltasella otettiin rennosti, pelattiin Unoa lasten kanssa ja katseltiin Tapparan peliä (kuten edellisenäkin iltana). Meillä oli kannettava mukana, joka sielläkin liitettiin telkkariin. Ostetaan siis ruutu+ -palvelua, että nähdään kaikki pelit. Pääsipä likkakin ekaa kertaa ulkoporeammeeseen ja kuten arvelin, niin se oli aika hitti! Neiti on todellinen vesipeto ja viihtyi kyllä vettä loiskutelleen ja äitin avustamana "uiden" lelunsa perässä.

Sunnuntaina sitten pakkailtiin, siivoiltiin ja lähdettiin kotimatkalle! Oli tosi kiva viikonloppu ja vaikka sunnuntaina (ja vielä tänäänkin) on ihan huippuväsy, niin kannatti silti. Yksi asia, josta kans tykkäsin kovasti, oli koiran kanssa lenkkeily siellä mökkialueella. En halua miksikään urkkijaksi tai stalkkeriksi itseäni nimittää, mutta mun mielestä on jotenkin ihana katsella ikkunoista sisään kävellessä ja huomata miten ihania hetkiä ihmisen mökeissään viettää. Jossain oli bileitä ja meno oli vähän hurjempaa, jossakin vietettiin viini-illallista, jossakin vain katseltiin rennosti telkkaria ja mitä nyt ikinä. Tulen jotenkin tosi iloiseksi, kun huomaa muiden onnellisia hetkiä!

Isin pikku Uno-apulainen

Tänään mulla oli vielä vapaata ja huomenna takaisin arkeen! Tai ei tämä viikko ihan normaalia arkea ole, koska mies on talvilomalla. Neiti menee parina päivänä lyhyiksi päiviksi silti päiväkotiin, jotta mies pääsee ruuhkattomaan aikaan salille ja kyllähän tuo nauttiikin päiväkodissa touhuilusta. Muuten sitten tällä viikolla likkakin lomailee. Harmi, että mulla on ainakin yksi myöhänen vuoro ja olen kotona vasta illalla kuudelta.

Mutta ihanaa tätä viikkoa kaikille! Nyt jaksaa taas hetken puurtaa. :)

Meidän iltahulinat!

Päätin ryhtyä kertomaan meidän neidin iltatouhuiluista Elämän pienet ihmeet -blogin S Koon innoittamana. Jokaisessa perheessä on varmasti niin erilaisia tapoja ja tyylejä asiat hoitaa ja onhan se totta, että on mielenkiintoista aina kurkistaa toisen perheen käytäntöihin. Vähän sellanen tilanne, että pääsisi kärpäseksi kattoon. ;)

Meidän iltatouhun alkaa vähän päivästä riippuen jossain vaiheessa iltaseitsemän jälkeen. Iltapala on se ensimmäinen vaihe. Meillä pääsääntöisesti syödään iltapalaksi maustamatonta jogurttia tai bulgarianjogurttia Piltin hedelmäsoseella. Nyt on myös pitkästä aikaa taas Weetabixitkin alkaneet kiinnostaa ja niitä murennetaan sörsselin päälle! Likka pääsääntöisesti kaapii tarkasti joka nurkan kupistaan ja toisinaan pyytää myös "llsssää". Tässä tosin saa olla tarkkana, koska joskus kun antaa lisää sapuskaa, niin kippo työnnetäänkin pois ja sanotaan "ei". Banaani on lisäksi neidin suurta herkkua ja sitä tuo haluaisi jokaisen ruuan päätteeksi. Joskus otetaan vähän leipää. Ja maidolla huuhdellaan!

Sitten voi vielä puuhailla. Usein luetaan kirjaa tai tehdään palapelejä sohvalla. Neidillä on muutama nuppipalapeli, jotka ovat ihan hittejä ja niitä tehdään innolla. Tuppaa vain olemaan välillä niin pirun tarkkaa kuinka sitä peliä äitin kuuluisi pidellä ja miten arvon neiti haluaa palaset asetella. :D Saattaa likka myös innostua tässä vaiheessa ihan kasaamana legojakin tai muuta vastaavaa, mutta sellasta mahdotonta riehumista yritetään vältellä.

Lähempänä kahdeksaa (tai viikonloppusin tarkoituksella lipsutaan ajasta) mennään vessaan pisulle ja pissa useimmiten pyttyyn tai pottaan tuleekin. Nykyään likka haluaa myös pyyhkiä itse. Tarkoittaa siis, että yhdellä paperilla sohaisee sinne päin ja tiputtaa sitten paperin pyttyyn. :D On tainnut vähän päiväkodissa ottaa mallia. ;) Olkkarin sohvalla sitten rasvaillaan (neiti sanoo "vasvaa") jalat, kädet, selkä ja posket ja likka tyytyväisenä levittelee myös. Toooisinaan sitä "vasvaa" nautitaan myös sisäisesti. :D Sitten hypätään yökkäriin ja mennään vessaan vielä hammaspesulle. Äiti (tai isi) saa ensin hienosti harjata ja sitten likka harjailee vähän itse (tai "isse" kuten neiti nykyään kaiken haluaa toimittaa).

Lopulta mennään antamaan isille pusut ja halit. Päivästä riippuen isi saa 1-3 pusua ja 1-3 halia. Alkuun oli tarkka kaava, että 1 pusu ja sitten 1 hali. Sitten loppuun tuli toinen pusu mukaan ja lopulta toinen halikin ja homma lähti vähän pursuamaan. Nykyään joskus pusuhalit on nopeat ja toisinaan otetaan pitkällä kaavalla. Lopuksi isille heilutetaan ja lähdetään kipuamaan yläkertaan omaan huoneeseen. Sellaisina iltoina (kuten tänään) kun isi on myöhään töissä, saatetaan joskus soittaa videopuhelu ja neiti saa vilkuttaa isille sitä kautta!

Omassa huoneessaan neiti valitsee itselleen 2 kirjaa, jotka luetaan nojatuolissa. Toinen kirja on AINA äitiyspakkauksessa tullut kovakantinen lorukirja. Äiti on vaan mielivaltaisesti valinnut, mitkä lorut sieltä luetaan. :D Toinen kirja on sitten joku ihan tarinamuotoinen. Kirjahyllyssä on paljon minun vanhoja lasten parhaat kirjat -kerhon kirjoja, jonkin verran Tammen kultaisia kirjoja ja joitakin muitakin seassa. Alkuun likka halusi vain kääntää sivua koko ajan ja jouduin kauhealla vauhdilla soveltamaan, että saatiin jotain tolkkua niihin satuihin. Nykyään neiti malttaa nuo lyhyehköt tarinat, jossa on paljon kuvia, kuunnella rauhallisesti.

Lopuksi viedään yhdessä kirjat hyllyyn, otetaan vielä nokkamukista huikat vettä ja sitten syöksytään äitin syliin. Mulla on tapana laulaa sininen uni -laulun viimeinen säkeistö siinä tytön ollessa mun sylissäni. <3 Sitten likka omaan pinnasänkyyn. Vielä about viikko sitten neiti laittoi kiltistä pään tyynyyn, veti itse peiton päälleen, otti unikisunsa kainaloon ja jäi pusun ja hyvän yön toivotusten jälkeen kiltisti nukkumaan. Nyt viime iltoina likka ei halua enää laittaa päätään tyynyyn (tai laittaa, mutta nousee melkein heti) ja saattaa alkaa hokemaan "eieiei", kun yritän laittaa peittoa päälle. Joskus neiti jääkin sitten istumaan. Minä toivotan "kauniita unia, nähdään aamulla" ja annan pusun ja vilkutan.

Äitin ja isin sänky kiinnostaa

Aiemmin likka myös on nukahtanut itsekseen, mutta nyt on useasti joutunut käymään muutaman kerran, kun tuleekin itku ja itkuhälyttimestä alkaa kuuluun "äitiiiiäitiiiiäitiiii". Tuntuu, että neiti on alkanut tajuamaan, että äiti, isi ja koira (eli likalle "oki", kun oikea nimi on Roki) on täällä alakerrassa eri paikassa kuin hän. Sen takia olenkin yrittänyt laulella ja helliä tyttöä siinä sylissä ja lukea sen sadunkin ihan rauhassa. Katsotaan kuinka vaikeaa tästä vielä tulee. Täytyypä tosin todeta, että juuri tänä iltana neiti nukahti nopeasti itsekseen vaikka jäikin istumaan sänkyyn minun lähtiessäni huoneesta.

Sellaiset meiningit meillä. Tästä tulikin melkosen pitkä selostus vaikka ajattelin, että nopeastihan tämä on käyty läpi. Täytyy myöntää, että välillä on alkanut äitiä vähän kirpaseen, kun neiti täytyy viedä yksikseen yläkertaan nukkumaan. Joskus yläkerrassa vielä osoittelee ovelle päin ja kyselee "issii", "Okkii". Julma totuus on kuitenkin se, että me kaikki nukutaan paremmin näin ja äiti ja isi on edes vähän virkeämpinä aamulla. Tosin neiti on alkanut herätä nyt jo about klo 6.30 entisen klo 8 sijaan, mutta sehän on jo eri tarina se.

P.S. Kyllähän sitä myös pikkasen miettii, että mitä ihmettä muut ajattelee, kun noi tolla tavalla "eristää" lapsensa eri paikkaan nukkumaan. Ymmärrän kyllä, että kaikki on erilaisia, mutta tuntuu silti joskus vähän julmalta vaikka ymmärrän meidän perheen tarpeet ja tunnen oman lapseni ja perheeni parhaiten. Eikä se kenellekään edes kuulu, vaikka tietty huutelenkin tällain julkisesti asioistani. :D Noh, ehkä joku tajusi tän lopunkin pointin... ;)

Vaaleanpunaista hattaraa ystävän babyshowereilla!

Ah, miten mun mieleni onkaan tehnyt blogata tästä aiheesta jo monta päivää, mutta on täytynyt malttaa, ettei yllätysmomenttia menetetty. Pidimme ihanalle ystävälleni vauvakutsut lauantaina! Koko homma oli hänelle täysin yllätys ja kutsut pysyivät salassa. Meillä kävi whattsapp-ryhmässä kova kuhina, kun suunniteltiin ja mietittiin. Ystäväni sisko toimi "pääpiruna" ja keksi kuinka homma toteutetaan!

Täytyyhän sitä nyt babyshowereilla vaippaviiri olla! :D

Kutsut pidettiin juurikin ystäväni siskon luona ja me saavuttiin likan kanssa paikalle jo hyvissä ajoin. Koristeltiin, laitettiin herkkuja esille, naurettiin ja jännitettiin. Ystäväni siskon mies lähti hakemaan juhlakalua kotoaan ja auto oli tietysti asianmukaisesti koristeltu. Me odoteltiin sitten skumpan kanssa, että päästään kilistelemään. Eipä ollut ystäväni arvannut mitään ja kotoa noudettaessa ei edes ilmeitä meinannut ensin saada videokameralle. Miehensä joutuikin selittämään  kameralle, kuinka juhlakalu nyt sattui olemaan vaatteiden vaihdossa ja oikeastaan kokonaan ilman housuja. :D

Suunniteltua ohjelmaa ei turhan paljoa tarvittu, kun paikalla oli meidän kaikkien aikuisten lisäksi yhteensä viisi lasta ikähaitariltaan 0-2 vuotta. Nuorimmat syntyneet vasta viime joulukuussa ja vanhin naperoista täyttää 2 vuotta keväällä. Ja yhtä akkalaumaa oltiin kaikki eli koko juhlaväki naispuolisia käkättäjiä. :D

Likan mielestä imetystyynyllä oli yksi suuri ylellinen pötköttelypaikka.

Tällasia upeita leluja meillä ei kotona olekaan. Neiti oli innoissaan! :)

Juttua, naurua ja touhua siis riitti. Olin ainoa kaveri porukassa, muut olivat perhettä. Onneksi porukka oli enemmän ja vähemmän tuttua ennestään ja joukkoon sujahti mukavasti sisään. Odotin ihan mielettömän kauan näitä kekkereitä ja yllätysjuhlat on ehkä muutenkin parasta mitä voi olla. Parasta on nähdä kuinka mielissään juhlakalu on ja siitä tulee itsekin niin hyvälle tuulelle, kun saa ilahduttaa toista!

Ja hei... vauvat oli kyllä mielettömän söpöjä, mutta eipä kyllä itsellä vielä vauvakuume nostanut päätään. ;)

Tällaisia herkkusia tuli väsättyä perjantai-iltana!